Hrrrrr täällä on kylmä ! Varmasti Suomessa on kylmempi joo, mutta tuuli + sade = hypotermia. Olin viisas tänään aamulla ja laitoin chinot jalkaan, joiden lahkeet ei peitä nilkkoja, ja jalat on ollu umpijäässä koko päivän. Pitää varmaan amputoida. No puhunpas taas kivoja ! Tein muuten äsken saksankokeen onnellisesti lyijykynällä, ja nyt en tiedä pääsinkö sen takia läpi:D Kuulemma vaikea korjata. Desolée...
Perheenvaihdosta ei vieläkään mitään uutta, mutta eiköhän kohta ala tapahtumaan (ihan kun oisin sanonu ton ennenkin?). Käväsin lomalla Juulin luona Vauréalissa, tunnin RER-junamatkan päässä Pariisista, ja tapasin Juulin ihanaakin ihanamman host-perheen. Siinä illallispyödässä tuli sitten puheeksi mun perhe-etsinnät ja tietenkin kerroin sitten että miksi oon vaihtamassa perhettä. Likasuus, ja äidin poissaolo ( perheen äiti työskentelee siis Brestissä ja on vaan viikonloppusin kotona, jos en oo vielä kertonu). Tuli siinä myös mainittua että mun matka koulusta kotiin taittuu ekaks puolentunnin bussimatkalla ja sitten n. 4 km:n kävelyllä. "4 KILOMETRIÄ?!?! Herranjestas toihan on ihan kamalaa ! Siinähän menee, mitä, kaks tuntia ! Ja sitten onkin jo ilta. Ethän sä ehdi tekemään mitään koulun jälkeen. Ihan kamalaa..." Hihiteltiin vaan Juulin kanssa siinä salaa kun perheen äiti jatko päivittelyjään:D Nooooo ei se nyt ihan noin kamalaa ole hah. Mutta anyway, valitin tossa pari päivää sitten Juulille että ää haluun lähtee kotiin että ei mulle mitään perhettä kuitenkaan löydy, melkein kaks kuukautta jo on etitty. Illallisella Juulin perhe sitten kysyi että mitenkäs sillä Sandralla menee ja Juuli mainitsi mun hetkellisen mielentilani ja johan taas räjähti. Heti alettiin kirjottaa sähköposteja tuttavaperheille ja host-siskot kyseli kavereiltaan. Että HÄHÄÄ en haluakaan kotiin, KYLLÄ SE PERHE LÖYTYY, uskon siihen:) Ja siihen asti nautin tästä Bretagnen iiiihanasta luonnosta, merestä.
Vietin viikonloppuna ensimmäisen flunssailuni, ja oli ihan rattosaa. Kerrankin oli lupa vaan maata sängyssä, lukee ja kattoo leffoja ja sarjoja koneelta. Pahimman kuumeaallon aikana tuli kyllä niin kova koti-ikävä, tuli vaan mielikuva äidistä peittelemässä ja tuomassa Jaffaa:D Selvisin siitä sitten itkemällä suihkussa ja kirjottamalla angsti-runon:) Kaikilla keinonsa.
Jos kertoisin Pariisin reissusta kaiken, tää blogi ylikuormittuisi. Tehtiin niiiiin paljon kaikkea. Konsertteja, bileitä, tanssiesitys, shoppailua, nähtävyyksiä, ravintoloita ja skootteri ajeluita. Se oli ihana viikko ja ikävä sinne takasin, mutta tunsin pienoisen helpotuksen tunteen astuessani junaan, koska tiesin että pian saisin pitkästä aikaa nukkua kunnolla ja pitkään. Pariisissa ei vaan voinu tuhlata aikaa pitkiin yöuniin. Kotimatkalla junassa tuli jotenkin ihanan kotoinen fiilis. Junalla hämärtyvän maaseudun läpi, lämpimän takin sisällä, kuulokkeet korvissa ja kirja sylissä. Niin tuttua mulle:)
Oli vähän tylsää sitten loppuloma niin kuvailin mun Pariisin ostoksia:D Jee oonko nyt muotibloggari??
Ylempi kuva on muuten Juulilta. Käytiin ihanassa (=kalliissa) suklaapuodissa ja vähän herkuteltiin namsnmas
Tein loman viimesenä päivänä eli keskiviikkona vielä pullia ja oih oli hyviä. Ihmettelen suuresti että onnistuin, koska unohdin lisätä 3 dl maitoo taikinanteon alkuvaiheessa:D Ihmettelin sitten että miks se on niin kuivaa ja lisäilin vähän voita, kunnes vasta tajusin. Maidostakin puolet tuntu olevan rasvaa, joten tuli hyyyyvin terveellisiä pullia. Perhe ainakin kehu:D
Taitaa alkaa jutut loppumaan, tai puskee vaan tällästä turhaa, joten LOPETTELEN:) Peukut pystyyn että pian löytyis perhe ja sitä rataa ! Je vous aime beaucoup, Bisoux !!
