Marraskuun päivät oli kovia ja kylmiä. Ulkoa ja sisältä. Olin hukassa ja luulin löytäneeni, kunnes taas eksyin. Tuntu että kadotin käteni ja kävelin kaikki askeleet ihan yksin. Söin omat sanani ja oksensin niitä kun olin yksin. Yritin kyllä puhua paljon ja monelle, mutta sanoilla ei ees tuntunut olevan merkitystä. Millään ei tuntunut olevan. Koulu oli paikka jossa sulkeuduin mun sisään ja josta halusin pois. Halusin vaan mun huoneen seinien piilottavan mut maailmalta ja sen uusilta päiviltä. Odotin liikaa ja petyin aina. Sitten tuli joulu ja uusivuosi ja uudenvuoden lupaukset. Päätin olla lupaamatta mitään, odottamatta mitään. Multa itseltäni ja etenkin muilta, muuten joudun aina pettymään. Annan vaan kaiken olla ja tulla.
 |
| "Sinä piirrät minulle ääriviivat." |
Nyt suljen taas silmät ja talvi puhaltaa musta läpi.
Lumi tekee selkään kinoksen ja hautaa alleen.
Ja kohta on kevät.
Sitten vaatteet ei ole enää mustia.
Silmät katsoo ylös
ja ihmiset on uusia ja puhtaita vielä.
