VIHDOINKIN voin kertoo hyvät uutiset: mulle löyty uus perhe! Viime perjantaina puhuin kaverin kanssa puhelimessa kun Juulilta tuli viesti "Sulle host perhe soita heti ja hei laita ainaki sun e-mail osote nyt mulle." En tajunnu yyyyhtään mitään joten soitin Juulille ja sit alkokin se kiljuminen ja hyppiminen. Herätin varmaan host-iskän mut mitäpä pienestä, ei sitä usein olla noin onnellisia. Yöllä oli kauheita vaikeuksia saada unta kun hymyilytti koko ajan ! Eli kiitos ihanan Juulin ja sen ihanan auttavaisen host-perheen, mulle löyty perhe Pariisin esikaupunki alueelta, kylästä nimeltä Jouy le Moutier. (30 min Pariisin JESJESJES!) Käyn kouluu samassa lycéessä Juulin kanssa, ja siellä on TANSSILINJA!! Parfait ! Host-perheestä en ihan kauheesti vielä tiedä, muuta kun että talossa on yks mun ikänen tyttö ja toinen kaks vuotta nuorempi. Kaks isoveljee on jo muuttanu pois kotoo, ja saan sen toisen huoneen. Äiti on jonkunlainen opettaja ja isä on joku informaatio-joku-johtaja:D Eh otan kyllä vielä selvää. Uus host-äiti sano soittavansa mulle tänään illalla jeij.
Näitä kuvia oteltiin kaks viikkoo sitten sunnuntaina kun käytiin maailman laidalla. Pointe du Raz, Ranskan toisiks tai kolmanneks läntisin kohta, ja apua se oli upeeta. Näin ehkä jopa horisontissa Vapaudenpatsaan kruunun sakaran. Muahah.On se jännä miten yhtäkkii ihmisiä alko kiinnosta mun täällä olo kun oon lähössä. Yks tyttö mun luokalta alko itkee kun kerroin sille. Okei kyllä mäkin varmasti itken perjantaina, viimesenä koulupäivänä, mutta jos se musta niin paljon tykkää niin ois sitten ees viettäny aikaa mun kanssa ja jutellu. Mut se taitaakin olla näitten ranskalaisten heikkous. Ei me suomalaiset suinkaan olla sitä ainoota ujoa kansaa... Mutta oon kyllä myös kuullu muiden täällä asuvien ulkomaalaisten mielipiteitä, ja kaikki sanoo että etenkin bretagnelaisten kanssa on tosi vaikee tehä lähempää tuttavuutta. No, ehkäpä Pariisin alueella sitten toisin:)
Mutta mulla menee nyt siis aika hyvin:) Asenne tähän kaikkeen on muuttunu ihan täysin ton uuden perheen myötä. Jaksan yhtäkkii jopa opiskella ! No se onneks laantuu tässä taas ajan myötä:) Ja apua kohta oon jo puolessa välissä ! Joulusta tulee kyllä vaikee, sen tiiän jo. Mutta toivon että uus perhe ymmärtää jos vahingossa purskahdankin itkuun jonkun ihanan perhetradition aikana...
Mut nyt pitää lopetella, pitää viimeistellä mun esitelmä suomalaisesta Joulusta perjantaiks, ranskaksi. Siitä tulee hauskaa, kaikille muille paitsi mulle siis.. Mut jeps kirjottelen ens kerralla sitten varmaan uudessa kodissa (HIHIHIH niin kauan oon halunnu sanoo ton!) ! Bisous suomalaiset, viettäkää ihana Jou-Jou-Joulu !
