Miten saatoinkaan unohtaa että joskus pitää vaan unohtaa? Olla vaan spontaani ja antaa mennä ! Mun päivä alko eilen niin huonosti. Kolmen päivän uupumus jatku. Silti revin itteni irti sängystä ja menin kahelle turhalle oppitunnille. Kavereilla oli hirveetä draamaa ja mun pää oli räjähtää. Joku oli haukkunu jotain selän takana ja sitten itkettiin. En vaan pystyny draamaileen mukana. Istuin vaan hiljaa ja purin hampaitani. Kotona nukuin kymmennen minuuttia väärinpäin mun sängyssä kunnes pakotin itteni lenkille. Oli ihan liian kuuma. Ja jostain syystä olin ihan liian raivona. Korvakuuloke tippu niin poljin jalkaa ja karjuin ja kiljuin. Bussikuskikin ajo uskomattoman ärsyttävästi ja tuuli heitti hiuksia kasvoille. Junakin meni Pariisissa eri asemalle kun normaalisti. Kaikki oli huonosti. Ajattelin että hengaan Davidin kanssa vaan hetken ja sitten palaan kotiin murjottaan. Yhtäkkiä istuinki siemalemassa drinkkejä kahen amerikkalaisen, australialaisen ja ecuatorilaisen kanssa. Pian pyörittiin Louvressa, aiheutettiin vahinkoa puluille ja pärskittiin suihkulähteen vettä toistemme päälle. Suunnittelin lähteväni kotiin, mutta ei. Pian istuin Rotary-vaihtareitten illallisella ja maksoin ceasar salaatista 14 euroo. Davidin kaverit oli siis myös vaihtareita, jotka oli Eurooppa-kierroksella. Ihan näin selventääkseni. Kaikki vaihtarit oli muilta mantereilta, ja ne on Norjassa vaihdossa. Kyllä, Norjassa. Jännä maailma. Mutta mulla oli ihan älyttömän hauskaa. Aamulla oisin voinu itkee raivosta mutta illalla oisin voinu itkee ilosta. Tajusin vaa et oon ollu lähiaikoina ihan liian laiska ja pelokas tekeen uusia asioita. Saan syyttää ihan vaan itteeni näistä muutamista tylsyys-murjotuspäivistä.
Violaine on ihana. Se oli niin sulonen irvistellessään vieressä kun sen äiti sano mulle että Violaine tuntee olevansa tosi läheinen mun kanssa. Läheisempi kun sen edellisen vaihtarin kanssa. Mut se on totta, meil on paljon yhteistä ja tosi hauskaa yhessä. Sitä tulee ikävä. Mutta ehitään tekee vielä monta monta kuvausretkee ennen kun lähen. Pakko!
Pariisi hymyilee hampaattomana
Pitkillä jaloilla pääsisi pidemmälle
Eikö kadut tehty käveltäviksi?
Sanat sanottaviksi
Rakkaus piti jakaa, mutta ei siitä riittänyt muille
Vanhasta tuli uutta ja uudestaa vielä uudempaa
Ilmeet käy raskaiksi ja joku leikkaa kädet irti
Mihin niitä nyt olisi enää tarvinnutkaan
Hyvää äitienpäivää äiti.
Moe
Comment aurais-je pu oublier que des fois il faut juste oublier? Être spontané et laisser aller ! Hier mon jour a commencé mal. La fatigue de trois jours continuait. Quand même je me suis déchiré de mon lit et allé au deux cours inutiles. Mes amies avaient du drame horrible et ma tête était entrain d'exploser. Quelqu'un avait engueulé quelqu'un et alors on pleur. Moi je n'étais tout simplement pas capable de me joindre pour être fachée avec eux. Donc je n'ai rien dit. À la maison j'ai dormi dix minutes sur mon lit dans le mauvais sens, puis je me suis forcé aller courrir. Il faisait trop chaud. Et pour une raison j'étais tout enérvée. Mon écouteur a tombé et j'ai crié et gueulé. Le chauffeur du bus conduisent trop mal aussi et le vent ramenait des cheveux sur mon visage. Même le train est allé à l'autre gare comme d'habitude. Rien n'était bien. Je pensais que j'allais rester avec David juste un peu et puis je vais rentrer chez moi pour faire la tête. Tout a coup j'étais entrain de boire des verres avec un équatorien, australien et deux américain. Bientôt on a profité au Louvre, causé des dommages pour les pigeons et jeté de l'eau de la fontaine sur les autres. Je me suis préparé pour partir, mais non. Soudain j'ai me retrouvé diner avec un groupe des correspondantes de Rotary et j'ai bien payé 14 euros pour une salade de ceasar. Alors les amis de David sont aussi des correspondantes, qui étaient au tour d'Europe. Ils viennent tous d'autre continent, et ils sont des correspondantes en Norvège. Oui, Norvège. Bizarre le monde. Mais je me suis très bien amusé ! Le matin j'aurais pu pleurer de rage mais le soir j'ai presque pleurer de joie. J'ai compris, que je juste étais trop paresseuse et peureuse pour faire des nouvelles choses. Je peux ne m'en prendre qu'à moi-même !
