Elämä on sittenkin ihan kivaa:) Istuskelen tässä just yhessä kivassa kahvilassa, jossa käydään aika usein porukalla syömässä. Tykkään tästä mestasta ihan sikana koska täällä on yks tarjoilija, joka seurusteli viis vuotta suomalaisen tytön kanssa, ja JÄIKS pelästyin kun tää sanoo mulle yhtäkkiä"Moi mitä kuuluu?" Kiljahdin ja aloin pälättää sille suomeks. No eihän se tietenkään paljoo osannut puhua, mut jotenkin tää paikka vetää mua puoleensa:D Plus täällä on WIFI, langaton verkko, j'adore.Puhuin eilen puhelimessa JEV:n pomon kanssa, ja sovittiin, että kahden viikon päästä kun paikallinen koordinaattorijäbä tulee tänne päin, niin se alkaa ettiä mulle uutta perhettä. Vaihtoehtona oli kyllä myös että vaihtaisin ihan lähipäivinä perhettä, mutta että vaihtaisin sit myös aluetta ja koulua. Ja sitä en kyl halua, koska tääl on niiiin kaunista, ja oon alkanu
saamaan koulusta jo kavereitakin:) Kaikki on yllättävän ystävällisiä (ranskalaisiks!) Kaikki yrittää aina kovasti selittää mulle kaikkee mutta useimmiten vastaan vaan "ööööööö comment?" Ja jos ite haluisinkin luovuttaa jonkun asian käsittelyssä niin EI, nää haluu että mulle menee perille. Siinä sitten käytetään ranskaa ja englantia ja elekieltä ja kaiken maailman
ääniä! Hah mulla on vaan hauskaa:D
Mut tosiaan kaipaan kyllä suomalaista koulua, ja näköjään se pitää tulla ulkomaille asti toteamaan, että meidän koulusysteemi vaan on maailman paras. Näillä on täällä koulukirjoja, jota raahataan joka päivä laukussa, mutta ehkä kaks kertaa on tarvinnu käyttää niitä. Tunnit menee lähinnä siinä että opettaja puhuu ja oppilaat kirjottaa. Hullu käsikramppi aina kun päivä loppuu! Mäkin siis kyllä kirjotan kaiken mitä muutkin, mutta tajuun siitä sitten ehkä sen 1%...
Ja huh ranskalaiset jaksaa kyllä pohdiskella yhtä asiaa vaikka kuinka kauan! Ei siinä siis mitään vikaa siis, hienoa vaan että mennään asioihin vähän syvemmälle. Ootan vaan sitä päivää kun ymmärrän mitä upeaa Pierre filosofoi!
Must tuntuu etten ikinä opi tätä teitittelyä! Mut varmaan erotetaan koulusta jos puhuttelen vielä kuukaudenkin päästä opettajaa yksikössä. Madamen ja Monsieurin oon jo saanu opittua. En vaan jaksa ymmärtää miks tän opettaja-oppilassuhteen pitää olla niin älyttömän konservatiivinen. Mitä hyötyy siitä voi olla jos oppilaat vaan pelkää joitakin opettajiaan??
Masentaa vielä vaan enemmän mennä tunneille, ihan kun koulunkäynti ei ois muutenkin liian rankkaa. Rankast
a puheen ollen mun luokkalaisetn pitää lukee 14 romaania puolessatoista kuukaudessa:D:D:D:D:D Hahah moi oon vaihtari luen yhen ohuen eikä mulla oo mitään aikarajaa, huh.
Nyt tuntuu et ala pikkuhiljaa saamaan elämästä kiinni täällä, koska huomenna mulla on eka TANSSITUNTI! Modernjazz avec Nowlynn. Aattelin myös koittaa joogaa:D ja tai chi tai karatekin kiinnostais.... eh:D Kaikkee uutta ja jännää vaan kehiin ! Ja huomenna aion ettii kaupungin söpöimmät kaupungit ja
suklaapuodit!
Tosta koulusta vielä vähän infoo. Lycée le Likès siis, ja siellä on 3000 oppilasta... Eli ihan liikaa. Ahistaa. On aina vaan helpotus päästä tunneille, kun kauheella vaivalla on siirtymisvälkällä löytäny tiensä pois siitä ihmismassasta. En myöskään syö koskaan koulun ruokalassa, koska ensinnäkin sinne jonottaminen kestää yli vartin ja sit se ruuan ettiminen, sit istumapaikan ettiminen jajajaja. Onneks moni muukaan ei syö siellä, niin meen sitten aina jonkun kanssa kaupunkiin syömään. Ja JOKA kerta syödään patonkia. On se hyvää joo, mut eh. Oon koittanu vähän ettiä aina jotain muuta, mutta sit turhaudun ja otan patongin kainaloon niinkun kaikki muutkin ranskalaiset.
Noi kuvat on ihan mun tän hetkisen kodin läheltä. Tosi kaunista siis, mutta talossa sisällä ei sit niinkään.. Kuvissa ei kyl tosiaan näy se LIKA, mikä on se isoin ongelma, mut täs jotain:
Argh menee hermo tähän tekstin asetteluun pistän seuraavalla kerralla lisää pelkkii kuvia !!
Bisous bisous, Sandra
