Ihanaa herätä päiväunilta Violainen saksofonin soittoon alakerrassa. Nukuin sulosesti puoliks unessa ja puoliks todellisuudessa. Herättyä tuntu hyvältä. Tässä maailmassa mä haluunkin olla. Mun ikävä on muuttunu innostukseks ja kyyneleet osaan nykyään ottaa talteen. Liimata päiväkirjaan ja olla ilonen niistä. Nehän kertoo vaan, miten hyvä mulla on olla kotona. Miten paljon rakkaita ihmisiä siellä on, jotka osaa samat sanat kun mä. Lasken päiviä. Kuus viikkoo ja yks päivä. Sitten tulee paljon haleja, toivottavasti.
Mutta en mä silti unohda nauttia täällä. Aamulla Michelle pyys mua Pariisiin sen kanssa, mutta ei vaan tuntunu siltä. Äsken Juuli lähetti viestin ja pyys mua mukaan nauttimaan Pariisista ja sen auringosta. Vastasin että on hyvä olla nyt ja tässä. Hyvä tehä sitä mitä haluun. Meen toinen päivä. Ei se aurinko sielläkään sammu. Nyt on ihanaa vaan venytellä sängyllä ja venyttää aikaa. Kuunnella mun uusia levyjä ja kirjotella outoja lauseita. Kohta meen lenkille, vielä on liian kuuma. Sitä ennen käyn postissa. Lähetän ekan laatikon Suomeen. Muuten pettää polvet lähtöpäivänä. Pettää myös matkatavaroiden painorajotukset.
Kesäyö kuiskii unelmia
Painaa varovasti kevyttä ilmaa ihoa vasten
Kuumia poskia käsiä vasten
Sanat käyvät lauluiksi
Nostavat meidät hyttysten ylle
Tanssi löytää askeleet
Juostaan kilpaa laiturin päähän
Sukelletaan hiljaiseen
Väritetään huominen
Aamulla hiukset valuvat yön vettä
 |
| Mathilde täytti vuosia, 17 sellasta. |
Salut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti