Parfait

Perhe vaihtu, koti vaihtu ja hymy kiipes korviin ja jäi sinne. Mulla ei oo yhtään mitään valittamista, mikä on hyvin kummalista. Pariisikin tuntuu olevan just täydellisen etäisyyden päässä niin, että siellä ei tuu käytyä liian usein minkä takia joka visiitti on aina yhtä taikaa. Perhe on ihanan ranskalainen ja eläväinen, ja oon puhunu viimesen kahen viikon aikana enemmän kun ensimmäisen kuukauden aikana Bretagnessa. Nyt tää elämä täällä tuntuu vasta alkaneen, mutta pakko myöntää että toi neljän kuukauden ihmeellinen horroselely ja odottaminen oli kyllä anyway opettava ja ainutlaatunen kokemus, joten happy to be here mutta vasta nyt:) 


Kerronpa vähä infoo tästä perheestä sitten ! Eli täällä asuu äiti Nathalie, isä Luc, mun ikänen sisko Marianne ja 15-vuotias Violaine. Kaikki on iiiihan mahtavaa populaa ja tunnen jo kuuluvani joukkoon. Mariannen kanssa ollaan aika samanlaisia ja se on ihana hauska puhelias ystävällinen:) Sillon tällön viikonloppusin ja lomilla veljet Jérémie ja Jean-Babtiste tulee käymään niiden tyttöystävien kanssa ja huhheijjaa sillo vasta onkin hulinaa täällä! Huutoo ja riitoja, pojat, you know... Ainii ja pakko vielä mainita että dippadai toi Jérémie on nyt kaksinkertanen maailmanmestari purjehduksessa (tai jossain vastaavassa en ehkä oikein ymmärtänyt) ja tossa toi pokaali koreilee mun huoneen hyllyllä. Melkein voittaja fiilis !


Joulu vietettiin Nathalien vanhempien luona Normandiassa, keskellä peltoja ja lehmiä. 24 päivä mentiin joulumessuun, ja siellä sitten tirautin pari kyyneltä. No joo en ihan paria, oli oikeestaan tosi vaikee olla pitämättä liikaa ääntä, niihkutin ja nikottelin vaan. Marianne, host-äiti ja -isoäiti sit lohdutti ja ne tunnekuohut jäikin sitten onneks siihen. Seuraavana päivänä talo täytty veljistä ja serkuista ja kaiken maailman koiran kaimoista ja koko ajan oli menoo. Avattiin lahjat ja mäkin sain yllättävän paljon! Tuli kirjoja, koruja, suklaata ja joku ihme pussukka, plus paaaaaljon hyvää mieltä siitä että mua muistettiin noin paljon. Joulun juhla-ateria syötiin vasta 26 päivä, koska oli enemmän populaa paikalla ja lisäks vielä host-äidin synttärit. Aperatiivi ois riittäny mulle jo pääruuaksi, mutta maassa maan tavalla kuitenkin. Toisin sanoen olin siis räjähtää jälkkärin jälkeen.

Marianne ja maailman söpöin vaavi Gabrielle

 Yks asia mitä kadehdin ranskalaisissa on niiden perhesuhteet. Veljen vaimon sisko on ihan yhtä rakas ja läheinen kun kaikki muutkin, ja kaikki oikeesti tuntee toisensa. Etenkin serkkujen kanssa ollaan tosi läheisiä, ne on ihan kun lisä-sisaruksia tai jotain. Ollaan siis yhtä isoa perhettä koko suuren suvun kanssa. Omissa sukujuhlissa ei ihan samanlaista fiilistä oo tullut, kun ei ees tunne puoliakaan nimeltä vaikka haluaisi.

Juuli asuu nyt siis viereisessä kylässä ja on niin paljon helpompaa kun on joku jolle voi oikeesti kertoo huolet KASVOTUSTEN ja se ymmärtää. Tällä hetkellä puhutaan enemmän suomee, mutta jäiks yks päivä kun juttelin Juulin host-äidin kanssa ja mentiin sen jälkeen Juulin huoneeseen Juulin kanssa, jatkettiin vaan automaattisesti ranskaa, ja se jopa suju ! Noin 30 minuutin jälkeen vaihtu kuitenkin suomeks, mutta gosh oltiin ylpeitä:D Huomenna alkaa koulu ja oon Juulin kanssa samalla luokalla, mikä on sinänsä hyvä, koska se helpottaa mun sopeutumista. Ennen tätä 30-minuuttista keskustelua ranskaks pelkäsin et puhutaan keskenään suomee, mutta siitä ei oo enää huolta. Enemmänkin jännitän sitä että ottaako ihmiset mut vaan että "Aa taas toinen suomalainen... No mut se tunteekin jo Juulin ei meidän tarvii sille jutella !" :D Nojoo toivottavasti ei.


Oon nyt käyny varmaan neljä kertaa Pariisissa ja aah se on aina yhtä ihanaa. Ekalla kerralla mentiin Hotel de Villen edessä olevalle kentälle luisteleen, ihan Pariisin keskustaan siis. Siellä oli hullusti porukkaa mutta parit piruetit siellä mahtu sillon tällön tekee (no pyhpah ei kyllä luistimilla..)

Violaine

Oon nyt yhtäkkiä ihan über innostunu kokkailusta ja oonkin jo täällä jo ehtiny vääntää joulutorttuja Juulin kanssa ja mokkapaloja ittekseni. Mutta däääm kun en saa mitään maistumaan täysin samalta kun Suomessa ! Ajattelin ehdottaa host-perheelle että jos koulu ja tanssi ei vie ihan liikaa aikaa ja energiaa, voisin kokata illallisen kerran viikossa. Näin oppisin ehkä tekee jotain kunnon ruokaakin vihdoinkin. 

Juulista oli paljon apua <3

Ja no joo niistä tuli aika rumia kaikista, mutta se johtu taikinasta, ei kokeista !

Uuden vuoden vietin lepposasti Pariisissa kaverin bileissä, jotka suju kaikin puolin ihan lepposasti:) Tapasin jopa vanhoja tuttuja Maltalta. Se oli outoo, yhtäkkiä ihminen, jonka on nähnyt viimeks puolitoista vuotta sitten, oli siinä. Puoleltaöin laskettiin sekunteja ja nollaan päästyä halattiin kaikkia ja toivotettiin hyvät uudet vuodet. Sen hetken olisin kyllä niin halunnu kuitenkin viettää Suomessa ihanien kavereiden kanssa, mutta kerrankos näinkin, ens vuonna sitten.

Mä kirjotin perheenetsinnän aikana huolettomasti mun itseni-esittely-papereihin, että tykkään kaikista ruuista ja voin syödä kaikkee. Ranska on kuitenkin vetässy maton alta ja jopa yllättäny ruokakulttuurinsa ällöttävyydellä. Possun paksusuolta ja sitä rataa... Olin eilen luonaalla kaverin luona ja alkuruokana oli ostereita, ja sanoin heti että anteeks mutta ei kiitos, tiedän jo etten tykkää. Kerran Bretagnessa erehdyin maistamaan ja HÄRREGUD se maistu suoraan järvestä pöytään ongitulle kalalle jota oli suolattu liikaa. Eipäs kun enemmänkin se maistu siltä miltä pilaantunu kala haisee. No onneks pääruuaks oli sitten jokaiselle kokonainen hummeri, se maistu, jotenkin. Hihittelin vaan ittekseni koko ajan, se oli niiiin ranskalaista menoo. Isovanhemmat oli kylässä ja ne oli molemmat niin hienostuneita pariisilaisia. Isoisä näytti ihan siltä mieheltä Aristokateista, ja isoäiti oli kietoutunu kaiken maailman huiveihin ja koruihin. Mä taas räjähtäneenä suomalaisena yritin pysyä mukana keskustelussa ilmaston muutoksesta.

Huomenna alkaa koulu ja nooooooo vähän jännittää, mut hyvällä tavalla:) Oon jotenkin jännästi oppinu hallitsemaan mun tunteita enemmän, johtuen ehkä siitä että Juuli hokee mulle koko ajan että älä stressaa! Vähän aikaa sitä kuunneltua tulin oikeesti ajatelleeks, että mitä jos vaan lopettais, ja niimpä sit lopetin:) Jännää miten hyvin pystyy oleen tyytyväinen ja onnellinen kun vaan sanoo itelleen niin. Mut nyt sanon ittelleni että pitää mennä suihkuun ! Hyvää loppulomaa kuomaseni, kuulemiin ! Bis !