Ymmärtämisiä

Sain vähän aikaa sitten isältä postissa ruisleipää, ja tein seuraavana aamuna ittelleni aamupalaks samanlaisen leivän minkä väsään Suomessa joka arkiaamu. Se maistu ihanalta, mut samalla päähän tuli se millasta se arki oli kotona, ja tajusin vaan yhtäkkiä että en haluu vielä kotiin. Eihän mun tarviikaan, mutta se vaan tuntu niin mahtavalta tajuta, että mä oon vihdoinkin tyytyväinen just siellä missä oon just nyt. Suomessa halusin koko ajan ulkomaille näkeen maailmaa ja saamaan kokemuksia, Bretagnessa halusin vaan koko ajan kotiin. Mutta täällä mulla ei oo kiire mihinkään. Tosi outoo, ihan uus tunne, olla vaan tyytyväinen. Sekin on siis mahdollista.

No joo ei se Suomi nyt kuitenkaan ihan unohtunu oo, se nimittäin TULEE MUN UNIIN AAAAAAA!! Oon nähny paljon unia et joku perheenjäsen tai ystävä kuolee ja mulle ilmotetaan asiasta niinkun jostain jokapäiväsestä uutisesta. Aina kun joku on kuollut, siinä unessa on ollu joku läheinen, joka ottaa vaan iisisti, sanoo vaan "Hei, ei se haittaa!" Tulkkausta kiitos!? Pari unta oon nähny siitäkin päivästä, kun palaan Suomeen, ja äiti onki myyny meidän kodin ja asutaan taas meidän vanhassa kerrostalo-kaksioissa. Hui, pelkoja riittää mutta ehkä niitä ei kannata pelätä:)

Me suomalaiset taidetaan olla tosiaan vähän melankolista ja omiin oloihinsi vetäytyvää kansaa. Ranskalaisten on jotenkin hirmu vaikee ymmärtää sitä, että jos oon yksin, se ei tarkota että oon yksinäinen. Host-sisko tuijotti mua yks päivä silmät  pyöreinä ja säälivinä kun kerroin että olin kävelyllä, yksin. Enkä todellakaan ois halunnu ketään muuta mukaani kun ipodin ja omat ajatukseni. Itsehän henkilökohtaisesti en varmaan selviäis edes hengissä ilman näitä päänselvittely-kävelyretkiä.

Huomenna on koulun Les Portes Ouvertes eli avoimien ovien päivä, ja me esitetään siellä danse facultatifen kanssa James Bond-tanssi, ja kröhöm en nyt täällä ala julkisesti sitä arvostelemaan mutta sen vaan sanon että voisin tekeytyä kipeeks huomiseks sen sijaan että menisin sinne tanssiin koreografiaa jota kukaan ei edes tanssi rytmiin:) Tai sit vaan oon hyvä ihminen ja vedän asenteella kaikesta huolimatta. Niin teen. Eli nyt viimeistelee mun ja Juulin duo. Puspus ja sitä rataa kuomaseni.

Ps. Eilen söin japanilaista ja tänään kiinalaista, ehkäpä huomenna lautaselta löytyy paahdettua marsua vartaassa perulaisittain, ken tietää. Muahah.